KOLMAS KÄSKY

Pyhitä lepopäivä.

Mitä se on?

- Muotoile kolmas käsky sellaiseksi, että jokainen (yli 10-vuotias) suomalainen voisi sen ymmärtää.

* KULTTUURIHISTORIALLISIA HAVAINTOJA SUNNUNTAISTA, LEPOPÄIVÄSTÄ

- LEPOPÄIVÄNÄ JOKAINEN ON KUNINGAS

> VAIN JUMALA ON IHMISEN YLÄPUOLELLA

> KUKAAN EI OLE ORJA

> SUNNUNTAI ON IHMISARVON ILMENTÄJÄNÄ

KREIKKA:

- ANTIIKIN AIKANA KREIKKALAISILLA OLI SELLAINEN KÄSITYS TYÖSTÄ, ETTÄ SE ON EI-VAPAA-AIKAA (ASKOLIA), SIIS JOTAIN SELLAISTA VÄLTTÄMÄTÖNTÄ PAHAA (=TYÖ), JOLLA SAATIIN JOTAIN HYVÄÄ (VAPAA-AIKAA = SKOLE = KOULU joka siis alkujaan tarkoittanut "vapaa-aika"!!). NIINPÄ KREIKKALAISTEN TAVOITTEENA OLI TEETTÄÄ KAIKKI TYÖ ORJILLA, JOTTA "VAPAAT MIEHET" VOISIVAT NAUTTIA VAPAA-AJASTA. ORJILLE KUULUI SIIS JATKUVA TYÖ, VAPAILLE JATKUVA VAPAA-AIKA.

JUUTALAIS-KRISTILLINEN PERINNE:

- TÄMÄN ANTIIKIN KREIKKALAISTEN LUOMAN IHANTEEN (RUUMIILLISEN TYÖN HALVEKSUNTA, VAPAA-AJAN IHANNOINTI YMS.) TILALLE TULI JUUTALAIS-KRISTILLINEN SEITSENPÄIVÄINEN VIIKKOJÄRJESTELMÄ. AIVAN KUTEN JUMALA OLI TEHNYT TYÖTÄ KUUDEN LUOMISPÄIVÄN AJAN JA LEVÄNNYT YHTENÄ PÄIVÄNÄ, SAMALLA TAVALLA TULI IHMISEN TYÖSKENNELLÄ KUUTENA PÄIVÄNÄ JA LEVÄTÄ SEITSEMÄNTENÄ. SEKÄ TYÖ ETTÄ VAPAA-AIKA KUULUIVAT KAIKILLE. ARVOSTETTIIN TYÖTÄ: JEESUS OLI RAKENNUSMIES, PAAVALI TELTANTEKIJÄ. ARKENA PALVELTIIN LÄHIMMÄISIÄ, SUNNUNTAINA HILJENNYTTIIN JUMALAN EDESSÄ.

MAAILMANHISTORIAN MERKITTÄVIN HYVÄ TEKO:

- ON SANOTTU, ETTÄ KRISTINUSKON MYÖTÄ YMPÄRI MAAILMAA TÄLLÄ HETKELLÄ LEVINNYT SEITSENPÄIVÄINEN VIIKKOJÄRJESTELMÄ, JOSSA SUNNUNTAI, LEPOPÄIVÄ, TAATTIIN KAIKILLE - MYÖS ORJILLE - ON OLLUT MAAILMANHISTORIAN MERKITTÄVIN SOSIAALIPOLIITTINEN SAAVUTUS.

JUUTALAINEN KÄSITYS SAPATISTA:

- JUUTALAISESSA PERINTEESSÄ SAPATTI, LEPOPÄIVÄ OLI LAUANTAI, VIIKON SEITSEMÄS PÄIVÄ. SILLOIN TULI VAPAUTUA TYÖSTÄ. SILLOIN JOKAINEN OLI KUNINGAS. SEN MERKKINÄ ISÄ ISTUI SAPATTINA RUOKAPÖYDÄSSÄ PELMEÄLLÄ TYYNYLLÄ JOKA ASETETTU HÄNEN TUOLILLEEN. KUKAAN IHMINEN EI SAANUT HALLITA TOISTA IHMISTÄ SUNNUNTAINA, VAIN JUMALA OLI SILLOIN IHMISEN YLÄPUOLELLA. IHMINEN OLI SILLOIN VAPAA KAIKISTA MUISTA IHMISISTÄ. KUKAAN EI SAANUT HÄNTÄ ALISTAA. KUN VAIN JUMALA ON IHMISEN YLÄPUOLELLA, IHMINEN EI OLLUT ENÄÄ KENENKÄÄN ORJA. NÄMÄ YLEVÄT SAPATTIIN LIITTYVÄT NÄKÖALAT HÄMÄRSI AIKOJEN KULUESSA KERTYNYT SAPATTIMÄÄRÄYSTEN VIIDAKKO, JOTA VASTAAN MM. JEESUS TAISTELI.

- JUUTALAISUUDEN AJATUKSET LEPOPÄIVÄSTÄ JA IHMISARVOSTA SIIRTYIVÄT KRISTINUSKOON. KRISTILLISESSÄ KIRKOSSA LAUANTAI VAIHTUI SUNNUNTAIKSI, VIIKON ENSIMMÄISEKSI PÄIVÄKSI, KOSKA JEESUS NOUSI KUOLLEISTA YLÖS SUNNUNTAINA.

KESKIAJALLA ANTIIKKI JA KRISTINUSKO YHDISTYIVÄT:

- KESKIAJALLA KREIKKALAINEN KÄSITYS HENKISEN TYÖN YLIVERTAISUUDESTA SYRJÄYTTI "RAAMATULLISEN" NÄKEMYKSEN: PYHÄPÄIVIÄ (PYHIMYSTEN TARJOAMIA VAPAA-PÄIVIÄ) KERTYI KIRKKOVUOTEEN TOLKUTON MÄÄRÄ YLI 150. LUOSTARILAITOS EDUSTI KORKEAMPAA EETTISYYTTÄ, KOSKA SE KESKITTYI HENGELLISEEN ELÄMÄÄN.

UUDEN AJAN ALUSSA PROTESTANTTISUUS AIHEUTTAA MULLISTUKSEN:

- LUTHER HYLKÄSI KESKIAJAN KÄSITYKSEN LUOSTARILAITOSTEN HENKISEN ELÄMÄN YLIVERTAISUUDESTA TAVALLISEEN ELÄMÄÄN VERRATTUNA. PAPIN TYÖ OLI YHTÄ ARVOKASTA KUIN PERHEENÄIDIN TYÖ. KAIKKI TYÖ OLI JUMALANPALVELUSTA. MAAMIES PELLOLLAAN PALVELI TYÖLLÄÄN PAREMMIN JUMALAA KUIN LUOSTARIKAMMIOSSAAN LAISKOTTELEVA MUNKKI. SILLÄ MAAMIES PALVELI LÄHIMMÄISIÄÄN. LÄHIMMÄISEN PALVELEMINEN ILMENTÄÄ LÄHIMMÄISIRAKKAUTTA, JOKA ON IHMISEN KUTSUMUKSENA.

INDUSTRIALISMIN UUTTERA IHMINEN:

- PROTESTANTTISUUS EI SYNNYTTÄNYT MUTTA MAHDOLLISTI TEOLLISTUMISEEN LIITTYVÄN "UUTTERAN" IHMISEN. TÄLLAISEN IHMISEN ELÄMÄNTARKOITUKSENA ON TYÖ. TYÖN PALVONTA OLI VAHVASTI MUKANA MYÖS MARXILAUSUUDESSA: SOSIALISTISISSA VALTIOISSA NÄHTIIN VAPAA-AJAN TEHTÄVÄKSI IHMISEN TYÖTEHOKKUUDEN LISÄÄMINEN.

KOLMAS KÄSKY MARKKINATALOUDEN HALLITSEMASSA KULTTUURISSA:

MARKKINATALOUDEN HALLITSEMASSA KULTTUURISSA, JOSSA ME NYT ELÄMME, VALLITSEE AHNEUS: AHNEHDITAAN TYÖTÄ JA SEN TUOMAA VARALLISUUTTA, VALTAA JA ASEMAA TOISAALTA, JA TOISAALTA AHNEHDITAAN VAPAA-AIKAA JONKA HURMOSKOKEMUKSIIN KUULUVAT ERILAISET KULUTUSJUHLAT. KAIKEN TÄMÄN TULOKSENA YHÄ KESKEISEMMÄKSI AIHEEKSI ON NOUSSUT KAKSI VASTAKKAISTA TRENDIÄ:

A) IHMISTEN UUPUMINEN TYÖSSÄ JA

B) SYRJÄYTYMINEN JATKUVASSA VAPAA-AJASSA (=TYÖTTÖMYYDESSÄ).

- MITEN IHMINEN VOISI LÖYTÄÄ TASAPAINON ELÄMÄSSÄÄN ELI MIELEKKYYDEN JA IHMISARVON SEKÄ TYÖSSÄÄN ETTÄ VAPAA-AJASSAAN?

*CASEJA:

A) KERRO TAPAAMISISTASI IHMISISTÄ, JOILLA ON OLLUT LIIKAA TYÖTÄ.

B) KERRO TAPAAMISISTASI IHMISISTÄ JOILLA EI OLE OLLUT LAINKAAN TYÖTÄ.

C) KERRO ITSESTÄSI 20 VUODEN KULUTTUA: MITÄ SILLOIN TEET, MIKÄ ON TYÖN MERKITYS ELÄMÄSSÄSI, MITÄ VAPAA-AIKAASI SISÄLTYY?

KIRJALLISUUTTA TYÖUUPUMUKSESTA

Bergström M, Koskinen K, Kaleva S, Huuskonen MS. Työterveyshenkilöstön oma hyvinvointi osa työterveyshuollon toimivuutta. Uudenmaan aluetyöterveyslaitos, raportteja 1/1998. Lindström K, Schrey K, Bergström M, Kaleva S, Hakala L. Miten työssä jaksetaan - uupuvatko ihmiset työpaikoilla? Työ ja ihminen tutkimusraportti 10. Työterveyslaitos, Helsinki 1997. Kalimo R, Toppinen S. Työuupumus Suomen työikäisellä väestöllä. Työterveyslaitos, Helsinki 1997. Kauppinen T, Aaltonen M, Lehtinen S, Lindström K, Näyhä S, Riihimäki H, Toikkanen J, Tossavainen A (toim.).Työ ja terveys Suomessa v.1997. Työterveyslaitos, Helsinki 1997. Matikainen E, Aro T, Kalimo R, Ilmarinen J, Torstila I (toim.). Hyvä työkyky - työkyvyn ylläpidon malleja ja keinoja. Työterveyslaitos, Helsinki 1995. Järvisalo J, Laine A, Lamberg M, Matikainen E, Yrjänheikki E (toim.). Tositarinoita työkyvyn ylläpitämisestä. Työterveyslaitos, Helsinki 1996. Länsisalmi H. Fuusio, alasajo, saneeraus - miten säilyttää henkilöstön hyvinvointi? Työterveyslaitos, Helsinki 1995. Saarelma-Thiel T, Schrey K, Hahkio M, Rinne R. Nykyajasta tykyaikaan - herätteitä hyvään huomiseen. Työterveyslaitos, Helsinki 1996.

* SEITSEMÄNNEN PÄIVÄN ADVENTISTEN TEKSTIÄ ASIASTA

Tehtävä:

- Miten seuraavassa arvioidaan muiden kristillisten kirkkojen käsityksiä ja käytäntöjä lepopäivästä?

- Etsi lisätietoa seitsemännen päivän adventisteista.

Sunnuntai kristikunnassa

Sunnuntai, viikon ensimmäinen päivä Jos joku sanoo: "Tule meille ensi pyhänä", niin jokainen tietää, että kysymyksessä on vain yksi määrätty viikonpäivä, sunnuntai. Sillä yleisessä ajattelussa sunnuntai ja pyhä ovat yksi ja sama asia. Mutta Raamatun ja historian aikalaskujen mukaan sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä. Näin se myös merkittiin kalenteriimme aina v.1973 saakka. Arkkipiispa Erkki Kaila on kirjoittanut Tietosanakirjaan sunnuntain alkuperästä: "Sunnuntai...viikon ensimmäinen päivä, saanut nimensä auringosta...siis = auringonpäivä..." Suomen kieleen nimi tulee muinaisgerm. sunnuntag-sanasta = auringon päivä. Ruots. söndag, engl. Sunday, saks.Sonntag, lat. Solis dies. Kaikissa näissä kielissä on siis tällä päivällä sama nimi johtuen muin. pakanuuden ajalta, jolloin viikon ensimmäinen päivä pyhitettiin auringolle.

Raamatun pyhäpäivä Sanaa sunnuntai ei ole Raamatussa, kuten ei muitakaan nykyisiä viikonpäivien nimityksiä. Ne ilmaistaan numerojärjestyksessä, ja ainoa, jolla on nimi, on sapatti, seitsemäs päivä. Edellistä päivää kutsutaan myös valmistuspäiväksi (Joh.19:31). Sunnuntaina Jumala aloitti luomistyönsä. "Ja tuli ehtoo ja tuli aamu, ensimmäinen päivä" (1Moos. 1:5). Luominen tapahtui kuutena päivänä, jonka johdosta meille on myös määrätty kuusi päivää työtä viikossa, alkaen samoin ensimmäisestä päivästä eli sunnuntaista. Sitten "Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt" (1Moos.2:2,3). Tässä on jokaviikkoisen lepo- eli pyhäpäivän perustus. "Sapatti on asetettu ihmistä varten", sanoo Jeesus, sapatin Herra (Mark.2:27,28).

Apostolien esimerkki Nyt kuitenkin siis sunnuntaista puhutaan pyhänä kaikkialla kristikunnassa. Miksi näin ? Miksi juuri silloin kokoonnutaan säännöllisiin jumalanpalveluksiin, vaikka Jeesuksen ja apostolien esimerkin mukaan sen pitäisi tapahtua edellisenä päivänä eli sapattina ? (Luuk.4:16, Apt.16:13; 17:2) On kyllä paljon niitä, joille ei tule koskaan mieleenkään tällaisia kysymyksiä, asia on kuin luonnostaan selvä. Näin oli omalla kohdallanikin ennen. Varsin yleinen ajatus on, että apostolit alkoivat viettää suunnuntaita Jeesuksen ylösnousemuksen muistoksi. Samalla viitataan eräisiin UT:n teksteihin. Otamme esille ne kahdeksan UT:n kohtaa, joissa mainitaan viikon ensimmäinen päivä. Matt.28:1, Mark.16:2, Luuk.24:1 ja Joh.20:1 kertovat naisista, jotka menivät Jeesuksen haudalle varhain viikon ensimmäisenä päivänä. Mark.16:9 kerrotaan Jeesuksen ilmestymisestä Maria Magdaleenalle samana aamuna. Joh.20:19 mainitaan, että "samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään llalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään". On päätelty, että he olivat juhlimassa Jeesuksen ylösnousemusta, mutta evankeliumit osoittavat, että he eivät vielä edes uskoneet koko tapahtumaan (Mark.16:11-14, Luuk.11:36-41). Apt. 20:7,8 kerrotaan iltakokouksesta viikon ensimmäisenä päivänä, jolloin oli myös ehtoollisen vietto. Kokous jatkui puoliyöhön, sillä se oli Paavalin jäähyväistilaisuus seurakunnalle. Seuraavana aamuna hän lähti matkalle. Monien tutkijoiden ja eräiden käännösten mukaan kysymyksessä oli sunnuntain vastainen yö, sillä Raamatun järjestyksen mukaan vuorokausi vaihtuu illalla auringon laskiessa. Oli nähtävästi kokoonnuttu ensin sapattijumalanpalvelukseen, ja sitten illalla vietettiin läksiäisjuhlaa ja ehtoollista.Mutta Herran ehtoollinen ei tee päivästä pyhää, ja sitä voidaan viettää milloin tahansa (ensimmäinen ehtoollinen vietettiin torstaina). Viimeinen teksteistä on 1 Kor.16.2: "Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon kukin teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani." Tästä on päätelty, että kyseessä olisi sunnuntaijumalanpalvelus, jossa kerättiin myös kolehti. Mutta teksti puhuu nimenomaan siitä, mitä kunkin piti tehdä silloin kotonaan. Kuten havaitsemme, mikään näistä kahdeksasta tekstistä, jotka ovat ainoat ensimmäisen päivän mainitsevat tekstit UT:ssa, ei puhu siitä puhänä eikä jumalanpalveluspäivänä. Mutta vielä on eräs kohta, johon usein vedotaan.

Herran päivä "Minä olin hengessä Herran päivänä" (Ilm.1:10). Tämän tulkitaan tarkoittavan sunnuntaita, kuten on "selvennykseksi" pantu eräisiin käännöksiin, mm. erääseen UT:n suomennokseen. Mutta niin uusi kuin vanhempikin kirkkoraamattu kääntää sen sananmukaisesti oikein Herran päiväksi, ja Raamatun oman selityksen mukaan "seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti" ja "Herran pyhäpäivä" (2 Moos.20.10, Jes.58:13). Johannes oli hengessä juuri sapattina. Se, että nykyisin puhutaan sunnuntaista Herran päivänä, on myöhempää ja Raamatun ulkopuolista tuotetta. Jeesus on - ei oli - sapatin Herra yhä (Matt.12:8).

Sunnuntain salaisuus Vastaus kysymykseen, miten sunnuntaista ontullut yleinen pyhä- ja kirkossakäyntipäivä, saadaan Raamatun ennustuksissa ja historian todisteista. Profetiat osoittavat, että apostolisen ajan jälkeen tapahtuisi suuri luopumus (Apt.20:29,30, 2Tess.2:3-12, 1Tim.4:1). Luopumuksen johtoon nousi suuri antikristillinen petovalta, josta profeetta sanoo, että "hän puhuu sanoja Korkeita vastaan ja hävittääKorkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain" (Dan.7:25). Kysymyksessä on Jumalan laki, 10 käskyä, ja ainoa aikaa koskeva käsky on se, joka puhuu viikottaisista pyhä- ja arkipäivistä. Ja juuri tässä on tapahtunut muutos: arkipäivästä on tehty pyhä ja pyhästä arki. Miten tämä kaikki on tapahtunut, sen historia selvästi ja peittelemättä kertoo osoittaen: (1) Sunnuntaina ruvettiin pitämään jumalanpalveluksia, mutta se ei ollut pyhäpäivä. Sapattia pyhitettiin, sunnuntaisin tehtiin töitä. (2) Vähitellen jumalanpalveluksen takia ruvettiin vaatimaan töiden lopettamista, ja sapattia ruvettiin syrjimään ja leimaamaan juutalaiseksi. (3) Lopulta rangaistiin sapatin pitäjiä sekä niitä, jotka tekivät töitä sunnuntaisin. "Jo toisella vuosisadalla j.Kr. luopumus alkoi erottaa viikon ensimmäisen päivän Kristuksen ylösnousemuksen muistopäiväksi, mutta ajatus Jumalan käskyn muuttamisesta ja sapatin hylkäämisestä oli vielä siihen aikaan kokonaan vieras." (Prof. K.R.Hagenbach, Die Kirchengeschichte, s.359,360.) "Alkukristillinen kirkko oli täysin tietoinen sapatin ja sunnuntain erosta. Sunnuntai ei alkuaan ollut lepopäivä vaan yhteiselle jumalanpalvelukselle pyhitetty. Vähitellen rupesi kirkko kuitenkin teroittamaan mieleen, että jumalanpalveluksen takia on työt jätettävä." (Arkkip. E.Kaila, Tietosanakirja.) Tärkeä kehitysvaihe oli keisari Konstantinuksen sunnuntailaki 7.3.321 j.Kr. "Hän määräsi sunnuntain ("auringonpäivän") lepopäiväksi, kiinnitti sotalippuihinsa merkin, jota voitiin selittaa niin hyvin auringon vertauskuvaksi kuin Kristuksen alkukirjaimeksi X, ja hän sääsi sotilaille rukouksia, joita sekä auringonpalvelijan että kristityn sopi käyttää." (Euroopan sivistyshistoria s.124, Tri Gustav Bang.) Näin alkanut sunnuntailainsäädäntä jatkui katolisissa kirkolliskokouksissa. "Me vietämme sunnuntaita lauantain sijasta siksi, että katolinen kirkko Laodikean kirkolliskokouksessa v.364 j.Kr. siirsi juhlallisuudet lauantailta sunnuntaille." (The Converts Catechism of Catholic Doctrine, s.50.) Siellä päätettiin myös: "älkööt kristityt seuratko juutalaisia olemalla laiskoja lauantaina, vaan tehkööt he työtä sinä päivänä, mutta Herran päivää heidän tulee pitää erikoisessa kunniassa. Koska ovat kristittijä, tulee heidän, jos mahdollista, lakata kaikesta työstä sinä päivänä. Jos heidät kuitenkin tavataan juutalaisuutta jäljittelemässä, on heidät suljettava pois Kristuksesta." (Index Canonum. 29. osa.) Monissa seuraavissa kirkolliskokouksissa (vv. 585, 649, 749, 826, 829 ja 853) säädettiin sapattia ja sunnuntaita koskevia määräyksiä kieltoineen ja rangaistuksineen. Sapatin pitämisestä monet joutuivat vainotuiksi, jopa polttoroviolle. Yhä nytkin sapatin pitämistä leimataan juutalaisuudeksi, mik ä on hämmästyttävää. Mehän saisimme sitten hyljätä kaiken muunkin raamatullisen kristillisyyden juutalaisena, koska se on tullut meille heidän kauttaan. Jeesuskin oli juutalainen maalliselta kansalaisuudeltaan, samoin apostolit (Room.9:4,5).

Petovalta ja sen vallan merkki Edellä esitetyissä lainauksissa on vain pieni murto-osa siitä laajasta todistusaineistosta, mikä on olemassa koskien lepopäivän muutosta. Eikä se kirkko, jonka vaikutuksesta se on tapahtunut, suinkaan sitä kiellä tehneensä, vaan päin vastoin kerskaa pitäen sitä erikoisena valtansa tuntomerkkinä. Tästä on mielenkiintoinen lausunto myös luterilaisen kirkon Tunnuskirjoissa, s.49: "Viitataanpa vielä siihenkin, että sapatti heidän (katolilaisten) käsityksensä mukaan kymmenen käskyn vastaisesti on muutettu sunnuntaiksi. Mitään muuta esimerkkiä ei niin voimakkaasti tähdennetäkään eikä esiintuoda kuin juuri sapatin muutamista; tällä tahdotaan todistaa kirkon valta suureksi, koskapa se tekee muutoksia kymmeneen käskyynkin jotakin siitä muuttaen." Luther ym. uskonpuhdistajat olivat varmoja siitä, että roomalaiskatolisessa paavinvallassa täyttyivät Raamatun ennustukset antikristuksesta ja Ilmestyskirjan pedosta. Ilman tätä lujaa vakaumusta he eivät olisi rohjenneet nousta tuota mahtavaa valtaa vastaan. Mutta he tekivät sen Jumalan sanan ja ihmissielujen pelastuksen tähden. He näkivät, että on palattava luopumuksen tieltä totuuden valkeuteen. Mutta 400-500 vuotta sitten alkanutta suurta uskonpuhdistustyötä ei suinkaan viety silloin päätökseen, vaan jatkuttuaan läpi vuosisatojen se on ajankohtainen vielä nytkin. Tästä päättävästä työstä puhutaan mm. Ilmestyskirjan 14. luvussa, jossa on tälle maailmalle julistettava viimeinen pelastuksen ja varoituksen sanoma ennen Kristuksen toista tulemista. Sitä kutsutaan myös kolmen enkelin sanomaksi (Ilm.14:6-12). Sen perustana on iankaikkinen evankeliumi, jota ensimmäinen enkeli julistaa. Samalla siinä on voimakas kutsu kumartamaan ja kunnioittamaan Jumalaa kaiken Luojana, johon lepopäiväkäsky nimenomaan viittaa. Toinen enkeli paljastaa sanomallaan kristikunnan syvän lankeemuksen, johon se on joutunut Babylonin viinin eli väärien oppien tähden. Kolmas enkeli julistaa Raamatun vakavinta varoitusta antikristillisestä petovallasta ja sen merkistä, jota ajan lopussa pakotetaan kaikille (Ilm.13:16,17). Kysymyksessä on juuri se merkki, jolla "tahdotaan todistaa kirkon (katolisen) valta suureksi", eli muutettu lepopäivä, sunnuntaipyhä.

Lepopäivän syvällinen merkitys Raamatun totuus jokaviikkoisesta pyhäpäivästä ei supistu pelkästään päivään. Monet sanovatkin:" Onko sillä väliä, kunhan nyt yhden päivän pyhittää ?" Mutta asian ydin on siinä, että ketä me tässä asiassa tottelemme ja kumarramme. Jumala on asettanut valtansa ja herruutensa merkiksi sapatin, viikon seitsemännen päivän."Pyhittäkää minun sapattini; ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän,että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne "(Hes.20:20). Kun sapatti pidetään sen oikeassa hengessä ja totuudessa, on tämä todistuksena ja merkkinä Kristuksen, sapatin Herran, hallinnasta meidän elämässämme. Jos taas seurataan suurta enemmistöä, joka hyväskyy sunnuntaipyhän,on se merkkinä alamaisuudesta tuolle toiselle vallalle. Näin nimenomaan silloin, kun on saatu tietoa tästä totuudesta. Olemme sen palvelijoita ja omia, jota tottelemme (Room.6:16) Yleismaailmallinen sunnuntaipyhä on ihmistekoa. Se on näkyvänä merkkinä ihmisen luontaisesta taipumuksesta pyrkiä taivaaseen omien tekojensa kautta, kuten muinaisen Baabelin tornin rakentajat. Sapatti on Jumalan tekoa. Se julistaa sitä lepoa ja rauhaa, joka jo nyt saadaan omistaa Kristuksessa ja hänen lunastustyössään sekä kerran täydellisesti kirkkaudessa. Hebrealaiskirjeessä, jossa puhutaan seitsemännestä päivästä ja sapatinlevosta,sanotaan lopuksi:"Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä "(Hebr.4:11). Rukoilkaamme, että uskosta vanhurskautettuna seuraisimme Jeesuksen antamaa kuuliaisuuden esimerkkiä. Pyrkikäämme myös ystävällisesti ja ymmärtäen suhtautumaan niihin, jotka syystä tai toisesta menettelevät lepopäiväkysymyksessä toisin. Olkaamme heille valona tässä ja kaikessa.

Adventistien tekstikatkelma internetistä sitaatti Pastori Olavi Peltosen, Rovaniemi, tekstistä.